Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miten koirat meille päätyivät?

Olin pienestä pitäen halunnut itselleni koiraa ja ruinasin sitä varmaan monta vuotta  vanhemmiltani. Olin siis tyypillinen lapsi. :) Lopulta aloimme puhua ulkokoiran hankkimisesta ja suomenpystykorva alkoi tuntua jo melko varmalta vaihtoehdolta. Kuitenkin eräänä keväisenä päivänä vuonna 1996 menimme käymään eräällä perhetuttavallamme kylässä. Hänellä oli kaksi pohjanpystykorvanarttua, joilla molemmilla oli silloin pennut. Nuoremman nartun pennut olivat sisällä, ja niiden kanssa sitten peuhasin koko illan. Pentueessa oli kaksi urosta ja kaksi narttua, ja koska urosta olimme itsellemme suunnitelleet, keskityin niihin kahteen poikaan. Toinen oli täysin rasavilli, riehui ympäri kämppää pitkin iltaa, mutta toinen poika kömpi suoraan syliini ja nukkui siinä loppuillan. Minähän olin samalla hetkellä aivan rakastunut siihen pieneen karvakerään, ja itku meinasi päästä kun piti sitten lähteä kotiin.

Noh, en enää paljon muistanut silloin koko koira-asiaa, kun isäni yhtenä päivänä soitti töistä ja käski ottaa päiväunet, muttei kertonut syytä. Minähän, iso tyttö sentään, en mitään päiväunia ottanut, ja sehän kostautui, kun seuraavana yönä ei paljoa nukuttu... Iltapäivällä kun isäni tuli töistä, hän toi minulle takapihalle jonkun paperilappusen, minkä hieman tutkittuani huomasin olevan jonkun Piekko-nimisen koiran rekisteripaperi. Vilkaisin toiselle puolelle, ja kun omistajan kohdalle oli merkitty oma nimeni, aloin jo hieman päästä kärryille. Samalla hetkellä etupihalta käveli naapurimme se sama pieni pohjispentu sylissään ja toi koiran minulle. Siitä asti Piekko sitten meillä oli reilut 14 vuotta. :)

 

 

Maaliskuussa '99 meille tuli parivuotias narttukoira Nelli "lainaan" siksi aikaa, että se tekisi pennut. Nellin omistaja halusi kerran astuttaa koiransa, muttei olisi itse joutanut pentuetta hoitamaan. Siispä teimme sopimuksen, että pennut tulisivat minun nimiini, ja Nelli olisi sen nelisen kuukautta meillä. Nelli sitten astutettiin Piekolla ja 17.5.1999 syntyi sitten meidän takkahuoneeseen kolme pentua, kaksi urosta ja yksi narttu. Olimme jo etukäteen päättäneen jättää yhden pennuista itselle, eihän sitä olisi enää raskinutkaan Piekkoa pitää yksin häkissä, kun se oli tottunut kaveriin, ja muutenkin koko perhe tahtoi toisen koiran :) Pennut saivat nimikseen Eetu, Jesse ja Nella, ja niistä Eetu sitten jäi meille. Eetu oli pentueesta näyttävimmän näköinen, mutta ei varsinaisesti parhaimman luontoinen kylläkään. Metsässäkin Jesse vaikutti lupaavammalta jo muutaman kuukauden iässä, mutta Eetu oli silti niin perheen parissa viihtyvä ja muutenkin aivan suloinen, joten päädyimme siihen. Ja jos nyt totta puhutaan, niin kyllä se ulkonäkö vaikutti päätöksessä paljon, koska itse olin Piekon myötä innostunut näyttelyistä ja luonnollisesti vähän pettynyt, kun Piekko ei kehissä pärjännytkään. Pennut sitten kasvoivat ja Nelli muutti pois heinäkuun puolessa välissä. Silloin meille jäi Piekon lisäksi Jesse ja Eetu. Kolmen koiran kanssa asustelimme sitten ehkä syyskuuhun asti, jolloin Jesselle sitten löytyi oma koti. Ja niinpä meillä alkoi normaali arki :)

 

Kolmatta koiraa mietittiin vuosien varrella aina silloin tällöin, mutta pennun otto ei ollut realistista, kun pojissakin oli ihan riittävästi puuhaa. Etenkin Eetun aktiivinen näyttely- ja koeura sekä metsässä kulkeminen veivät ihan tarpeeksi aikaa. Jonkun kerran oli pienessä mietinnässä myös aikuisen koiran otto kolmanneksi, kun muutaman kerran se olisi ollut mahdollista. Mutta niinpä tuota aina lopulta päädyttiin elelemään vain kahden koiran kanssa, kunnes sitten 2.4.2009 sattui Eetulle syntymään Taikan kanssa sen verran iso pentue, että siitä saatiin astutuspentu. Alkuun oli tarkoitus myydä pentu, mutta kun satuin sopivan pennun bongaamaan heti syntymän hetkellä ja valinta ei muuttunut miksikään seitsemän viikon aikana, niin pennun pitäminen alkoi mietityttää. Ei se vieläkään ollut helppo päätös, mutta lopulta Minta itse päätti sen, sillä vierailujeni aikana se jo kiintyi minuun ja valloitti sydämeni täysin. Pakkohan se oli siis perheenjäseneksi ottaa, joidenkin muiden jäsenten vastusteluista huolimatta... ;)

 

Piekosta aika jätti syksyllä 2010 ja kolmannen koiran paikka aukesi taas, olihan Eetullakin jo sen verran ikää, että se ei välttämättä montaa vuotta enää eläisi. Kolmea nuorta tai täydessä iskussa olevaa koiraa en missään nimessä pitäisi tällaisessa elämänvaiheessa, mutta kaksi nuorta ja yksi eläkeläinen menee aivan hyvin :) Noh, Mintasta olisin erittäin kovasti halunnut samaa sukua jatkavan pennun itselleni, mutta kun neidin terveystilanne on ollut mikä on, niin jouduin tekemään raskaan päätöksen olla käyttämättä sitä jalostukseen. :( Aloin siis pikkuhiljaa katselemaan mielenkiintoisia yhdistelmiä ja kun ystäväni Marko aikoi astuttaa kerrassaan ihanan Noki-narttunsa, niin minähän olin ensimmäisenä varailemassa pentua, mikäli isäksi valikoituisi minunkin kriteerit täyttävä uros ;) Hyvä uros Nokille löytyikin ja siitä pentueesta meille sitten tuli lauman jatkoksi Ruuti-poika kesällä 2012!

©2018 pohjikset Eetu & Minta - suntuubi.com